Tarina on tuttu: Pääsiäisen aikaan keväällä, Jeesus on vetäytynyt oppilaineen Betsaidan lähistölle ollakseen rauhassa, mutta mangeetin lailla Jeesus vetää kuitenkin puoleensa massoja ja illantultua hänen tulee sääli nälkäistä väenpaljoutta. Niimpä Jeesus saa käsiinsä pienen korillisen leipää ja kalaa jotka hän siunaa ja jakaa opetuslapsilleen, niin kaikki siellä saavat syödäkseen ja tulevat kylläisiksi. Ruokaa jää yli ja kovasydämmiset oppilaat eivät ota tapahtunutta ymmärtääkseen (Markus 6:30-52 ja Markus 8:1-21). Tätä on toisinaan kutsuttu jakamisen ihmeeksi.

Mitä siis tapahtui? Yleensä uskotaan että Jumala olisi monistanut leivät ja kalat jotka jaettiin ja jaettiin aina 5000 miehelle sekä naisille ja lapsille. Kertomus ei kuitenkaan kertaakaan mainitse että kyseessä olisi edes ollut ihme tai tunnusteko, sen sijaan tuleekin pohtia sitä asiaa sen kautta mikä oli Jeesuksen auktoriteetti. Turhaan ketään ei kutsuttu rabbiksi, rabbi oli auktorinen juutalainen opettaja joka keräsi ympärilleen joukon oppilaita, mutta kuitenkin hankki elantonsa maalisella ammatilla. Esimerkiksi juutalaisten suurestiarvostama rabbi Hillel elätti itsensä halonhakkaajana, sillä rabbit eivät saaneet hyötyä taloudellisesti opetustyöstään (toisinsanoen rabbien oli opetettava ihmisiä ilmaiseksi).

Jeesus oli juutalainen rabbi, tai niin häntä kertomusten perusteella kotsuttiin, muita nimityksiä olivat myös profeetta, manaaja ja voideltu. Sen lisäksi että rabbien opetuksia kerrattiin ja painettiin piirun tarkkaan muistiin, myös opettajan toiminnan ja tekojen imitointi oli merkittävää (siksi evankeliumit kuvailevat Jeesuksen tekemisiä opetuksien ohella). Teoilla oli esimerkillinen ja symboolinen asema, kun Jeesus otti otti sen pienen korin jossa olivat ne leivät ja kalat, siunasi ja jakoi eväät opetuslastensa kesken. Samoin tekivät ne ihmiset jotka olivat tulleet kuulemaan Jeesuksen opetusta, heidät oli jaettu ryhmiin, he ottivat eväänsä, siunasivat ne kuten Jeesuskin ja jakoivat ryhmänsä kesken eväänsä kuten Jeesuskin.

Itse opetuksen merkitys kuitenkin piilee ripoteltuina murusina, jotka avaavat teon merkitystä ja tekoa itseään. Vanhin evankelumi Markus välittä meille vihjeitä kertomalla etteivät kovasydämmiset ymmärrä (Markus 6:52). Itse kovasydämmisyys tarkoittaa sälimättömyyttä ja itsekkyyttä. Eikä siinä vielä kaikki vaan kerrotan nimenomaan että Jeesus sääli näitä häntä kuulemaan tulleita massoja (Markus 6:34). Myöhemmin tapahtunut nousee uudelleen ylös kun Jeesus kehottaa varomaan Farisealaisten hapatusta (Markus 8:19-21).

Ei siis ole yllätys että selventääkseen opetusta on aikoinaan ihmisiä opetettu jakamaan myös toisella kertomuksella. Siinä on kaksi huonetta ja kummassakin huoneessa hyvin syvä pata jonka kummankin pohjalla on vähän keittoa. Kummassakin huoneessa on patojen ympärillä ihmisiä ja heille on annettu niin pitkät lusikat että he ylttäisivät sen suuren padan pohjalle. Lusikat ovat kuitenkin niin pitkiä etteivät he yltä syömään itse, niimpä sen ensimmäisen huoneen ihmiset jotka ovat itsekkäitä, yrittävät syödä jokainen vain itse janääntyvät nälkään, mutta sen toisen huoneen ihmiset, jotka ymmärtävät jakaa, ruokkivat lusikoilla toinen toisiaan ja tulevat kylläisiksi.

On sanottu että Jeesus olisi ollut sosialisti sika, koska kiersi veroja. Mutta oliko? Ne ei, ensinkään tuolloin ei tunnettu sosialismi. Lisäksi otetakoonn huomioon että 5 000 miestä, naista ja lasta saivat syötävää vatsansa kylläisiksi ja ylikin jäi. Tuolloin perhekuntaan oli keskimääri noin 5-10 henkeä (ydinperhen käsitettä ei tunnettu), joten ruokittujen suiden määrä oli jopa moninkertainen. Toiseksi, se tapahtui juutalaisen pääsiäisen aikaan. Noin 5 000 ihmisen jääminen pois juutalaisuuden tärkeimmästä juhlasta oli varmasti iso kolaus juutalaiselle uhrikultille ja temppelin aukkoriteetille.

Tuolloinen juutalaisuus oli tiukkapipoista kunniakulttuuria, eikä nenille hyppimistä katsottu hyvällä. Jeesus kilpaili kunniasta temppelin ja papiston kanssa, vaikka ei suoranaisesti kieltänyt rukoilemasta temppelissä ja osallistumasta temppelin menoihin. Juudean talouteen tapaus ei kuitenkaan merkittävästi vaikuttanut, sillä Galilea oli maaseutua ja ihmiset elivät omavaraistaloudessa. He siis kasvattivat viljansa ja leipoivat leipäsä itse toisin kuin kaupunkilaiset jotka joutuivat ostamaan leipäviljansa markkinoilta sillä eivät kyenneet kasvattamaan sitä itse.

Kolmas huomio voidaan tehdä sitten verotukseen. Tavallisesti veroa maksettiin sadosta, saaliista, maasta ja omaisuudesta, tuolloin ei ollut vielä käytössä arvonlisäveroa, mutta kaupunkeihin saapuvilta kauppiailta perittiin kaupungin portilla tullimaksu kaupunkiin tuoduista kauppatavaroista, esimerkiksi Matteus oli tälläinen tullimies joka peri tullia ja veroa Rooman impperiumille. Kymmennykset eli temppelivero maksettiin puolesta kylästä kylään kiertäville temppeliveronkantajille. Juudean verotus oli siis alkeellista verrattuna vaikka tämänpäivän Suomeen, tosin myös sosiaaliturva oli heikoinpuoleista ja leskinaisiin keskittynyttä. Sairaat, spitaaliset, sokeat, rammat ja muut kerjäläiset olivat ihan tavallinen päivittäinen näky. Ei siis ihme että oli myös farisealaisia, jotka halusivat pitää myös köyhien, sairaiden ja leskien puolta. Oli myös niitä jotka rakensivat sillä itselleen ulkokultaista kuorta. Tässä Jeesus kritisoikin näitä ajan juutalaiseen rabbiinisuuteen tyypillisesti koruttomasti ja liioitellen, jotta kritiikki jäisi voimakkaasti paremmin mieleen.

Sen sijaan suurin häiriö oli Jeesuksen useat riehumiset temppelissä, rahanvaihtajien ja uhrieläinten myyjien häätäminen temppelistä ainakin kahdesti pääsiäisen aikaan, teki vahinko varakkaan ja hurskaan saddukealaisen porvarillisen ylipappisuvun talouteen, sillä kauppiaat ja rahanvaihtajat maksoivat ylipapille vuokraa myyntipaikoista temppelissä ja tämä vuokra meni ylipapin omaan pussiin (ei siis temppelin). Toki Jeesuksen sanoma oli "varhais sosialistinen" eli Jeesus käski rikkaiden myymään omaisuutensa ja jakamaan rahat köyhille ja Jeesus opetti ettei ihminen voi palvoa sekä Jumalaa että Mammonaa. Mitä taas veronmaksamiseen tulee, siihen Jeesus vastasi, "Antakaa keisarille se mikä on keisari ja antakaa Jumalalle se mikä on Jumalan." Tärkeintä kuitenkin oli että sairaista ja köyhistä huolehditaan omanedun ylitse, mikä oli normaali käytäntö juutalaisuudessa.  Ajattelutapa ei kuitenkaan ollut mitenkään poikkeuksellista, sillä muumuassa filosofisista ryhmistä platonisteilla ja stoalaisilla oli hyvin samanlaisia näkemyksiä huolenpidosta, tasa-arvosta ja resussien jaosta.

Mietitte varmaan vieläkin mikä ihmeen jakamisen ihme? Yhden esityksen mukaan jakamisen ihmeessä Jeesuksen opetus ja esimerkki saivat aikaan niin kutsutun sydämmen muutoksen, mikä sai ihmiset jakamaan eväänsä keskenään niin että ne joilla evästä oli yltäkylläisesti antoivat pyyteettä omastaan niille, joilla ei evästä ollut riittävästi. Kuten jo kerroin, kerron uudestaan. Kuvitellaan että on kaksi huonetta ja kummassakin huonessa on pata jonka pohjalla on vain vähän keittoa. Kummankin padan äärellä on ihmisiä ja näillä ihmisillä on todella pitkät lusikat jotta he ylttäisivät padan pohjalle. Ensimmäisen huoneen ihmiset yrittivät syödä itse, he nään tyivät ja kuolivat nälkään sillä lusikka oli liian pitkä jotta he olisivat voineet syödä siitä itse. Toisen huoneen ihmiset ymmärsivät syöttää pitkillä lusikoilla toisiaan, ha jakoivat ruuan, tulivat kylläisiksi ja jäivät eloon. Mikä on tarinan opetus? Jumalan valtakunta tulee jokapäiväisessä leivässä, niin kuin on rukoiltu (rekonstruktio):

Isä, Abba!

Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi.

Anna meille päivästä päivään, meidän jokapäiväinen leipämme.

Anna meille velkamme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa.

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, sillä sinun on valta ja voima ikuisesti.

Se tulee palapalalta ja hiljaa itäen, se lähtee pienestä kuin sinapin siemen ja kohoaa suureksi kuin leipätaikina hapatteesta.

En tiedä oliko tällä nyt päätä taikka häntää, mutta purimpa ajatuksiani ja saatan vielä palata aiheeseen.