Pääsiäiseen oli enään viikko. Juutalaiset käyttävät juhlasta nimeä Pesah. Jeesus oli oppilaineen saapunut Betaniaan ja he jäisivät sinne sapatiksi. Jerusalemkn oli enään lyhyt matka, vain Öljymäki erotti kaupungit, mutta se ylitti sallitun sapatti matkan. Betanniasta he matkaisivat Betfageen, Jerusalemin sapattirajalle ja öljymäen pohjoispuolelta öljypuristamon ohi Jerusalemiin.
Jeesus suusnnisti spitaalia sairastaneen Simonin talolle, talon nimi oli jäänyt, vaikka itse Simon oli aikoinaan menehtynyt. Talon Isantä oli Jeesuksen tuttu. Talo oli kuitenkin suvun ja halusivat pitää siitä kiinni, vaikka öljykauppiaana talon isännällä olisi ollut varaa parempaakin. Betaniassa asui paljon köyhiä, mutta öljykauppiaan talo erottui selvästi heikompien hökkelien keskellä. Olisihansekin kaivannut kunnostusta ja uuden profeetan kammion eli yläsalin, mutta Lazarus Simonin poika ei koskaan kiireiltään ollut ehtinyt, olihan hänellä yhä vastuullaan kaksi sisarta joita kukaan ei huolinut vaimoikseen.
Eikä Lazaruksen sairastumisensa ollut ehnyt hyvää liikekaupallekkaan, ja vielä mitä hänet oli todettu kuolleeksi ja suurien valittajaisten saattelemana haudattu elävänä. Neljä päivää hän oli ollut haudassa, pilkkopimeässä haisevien luiden seassa. Sitten oli oli tapahtunut ihme, Galileasta oli saapunut profeetta ja parantaja joka oli käskenyt avaamaan haudan oven jahuutanut häntä tulemaan ulos, janoissaan ja nääntyneenä Lazarus nousi silloin seisomaan ja pyrki parhaansa mukaan haudan avatulle suulle. Siellä oli Jeesus, perhetuttu ajoilta, ennen kuin vanha Simon oli sairastunut lepraan ja nukkunut pois. Jeesus oli Lazaruksen ja hänen perheensä hyvä ystävä, tai lähimmäinen kuten oli tapana sanoa.
Nyt Lazarus odotti hermostuneena Jeesuksen saapumista talonsa pihalla, hän osasi odottaa että Jeesus olisi tulossa. Lazaruksen hermoillessa, Martta ja Maria tekivät parhaansa valmstaakseen illallisen valmiiksi sapatiksi. Aasin tamma huusi varsaansa talon tallissa kun Martta jauhoi jyviä yksinkertaisellä käsimyllyllä. Hän katsoi hiljaa Mariaa joka yritti saada uunin syttymään ja pyyhkäisi otsaansa. Silloin ovelta kuului koputus. Lazarus avasi sen ja näki edessään ystävänsä.
Nopeiden tervehdysten jälkeen Jeesus asettui oppilaidensa kanssa taloksi spitaalisen Simonin taloon. Parhaansa mukaan he avustivat valmistamaan illallista ennen kuin sapatti alkaisi. Johannes, Sebeteuksen poika kävi sytyttämässä valmiiksi öljylamput palamaan ja muutama muu opetuslapsi kattoi saviastioita valmiiksi pyöreän maton päälle. Sitten he kävivät kaikki puhdistautumassa Betanian luola-altaalla, naiset omalla ja miehet omalla puolellaan. Näin he olisivat sapatiksi puhtaita, olihan talokin huolella siivottu.
Illan tultua suurin osa vieraista ahtaantui illastamaam sisätiloihin ja istuutui alas lattialle syömään muhennosta ja tuoretta leipää. Koska paikalla oli arvokas vieras, nostettiin tarjolle aasinmaidosta valmistettua jugurttia sekä parasta viiniä mitä heilä talossa oli. Niin alkoi sapatti. Vaikka Lazarus oli talon hän katsoi Jeesusta ja nyökkäsi tälle sillä tämä oli rabbi ja häntä korkeampi. Niin Jeesus kiitti nyökkäyksellä, otti viiniruukun ja kaatoi viiniä ruokailijoiden laseihin. Ketään ei häirinnyt että pihalle oli kerääntynyt väkeä seuraamaan kun Jeesus illallisti. Sitten Jeesus aloitti ja lausui sapatti rukouksen:
"On kirjoitettu: Tuli ilta, aamu, tuli kuudes päivä. Niin taivas, maa ja sen asukkaat tulivat valmiiksi. Seitsemäntenä päivänä Jumala sai päätökseen työn, jonka Hän oli tehnyt, ja seitsemäntenä päivänä Hän lopetti koko sen työn, jonka oli tehnyt. Jumala siunasi seitsemännen päivän ja Hän pyhitti sen, sillä sinä päivänä Jumala lopetti koko luomistyön, jotta se tulisi päätetyksi."
"Kiitetty olet Sinä, Herra, meidän Jumalamme, maailman kuningas, joka olet luonut viinipuun annin."
"Kiitetty olet sinä, Herra, meidän Jumalamme, maailman kuningas, joka on pyhittänyt meidät ja meidän toivomme käskyillään, sekä on rakkudella ja tarkoituksella sijoittanut meille pyhän sapattinsa muistoksi luomistyöstään. Se on ensimmäisten joukossa pyhänä juhlana muistoksi Egyptistä lähdölle. Sinä, Isä, joka olet valinnut meidät ja pyhittänyt meidät kaikkien kansojen joukosta, ja olet rakkaudella ja aikomuksella sijoittanut meille pyhän sapattisi."
"Kiitetty olet sinä Herra, joka pyhität kansasi ja juhla-ajat."
Sen sanottuaan Jeesus kohotti viinimaljan, laski alas ja kaatoi raikkaaksi maistetun viinin kurkkuunsa niin että se päästi äänekkään kulauksen laskeutuessaan rukatorveen. Se sai heidät kaikki aterialle asettuneet herahtamaan nauruun. Sitten Jeesus katsoi Martta ja nyökkäsi. Martta nousi ja kaatoi ruukusta vettä saviseen pesuvatiin, sitoi liinan essuksi vyötäisille ja jäi odottamaan. Jeesuksen neuvosat hän ei ollut asettanut vatia arkun päälle vaan jättänyt sen maahan pienen jakkaran viereen. Martta ei ymmärtänyt, miksi tämä rabbi niin hanakasti vastusti käsien rituaalista pesemistä, mutta vaati kaikkia pesemään jalkansa. Sitten Jeesus nousi seisomaan ja lausui:
"Kiitetty olet Sinä Herra, meidän Jumalamme, maailman Kuningas, joka on pyhittänyt meidät käskyillään ja määrännyt meidät pesemään jalkamme."
Sitten he kaikki, yksi kerrallaan kävivät pesemässä jalkansa ja Martta kuivasi ne huolella liinaan nyökäten jokaiselle kun työ oli valmis. Jokainen hiljaa hyväksyi sen että nainen palveli ja pesi heidän jalkansa, ei se ollut mitenkään outoa heille, toisin kuin Jeesuksen outo suhtautuminen naisiin saman arvoisina kuin miehet. Kun he sitten olivat pesseet jalkansa, käyneet ruokien ääreen ja asettuneet takaisin syömään. Levitti Jeesus kätensä osoittaen sitä ruokien antia joka oli pöydälle asetettu ja kiitti Jumalaansa:
"Kiitetty olet Sinä Herra, meidän Jumalame, maailman Kuningas, joka olet luonut maan hedelmän.
Miesten ruokailessa Maria, Lazaruksen sisar, nuosi hiljaa ylös ja hiipi ulos huoneesta pihalle mennäkseen varastorakennukselle. Siellä he säilyttivät lukkoen takana arvokkaita tuoksuöljyjä joita Lazarus kävi säännöllisesti myymässä Jerusalemissa. Nainen kaivoi piilosta puisen avaimen jolla roomalainen lukko avattaisiin. Kun raskas puomi oli saatu oven edestä pois, Maria sai viimein avattua oven ja pujahti sisälle kenenkään huomaamatta. Hän rarkasteli kiireesti kaikkia niitä arvokkaita öljypulloja jotka olivat lajiteltu pieniin punottuihin kantokoreihin. Viimein hän Nardusöljyä, kokonaisen alabasterpullollisen
Naisen sydän hypähti pelosta, kun Maria oli podottaa arvokkaan pullon sulkiessaan koria. Sen arvo oli kokonaisen vuosipalkan verran. Hän halusi kiittää Jeesusta siitä että tämä antoi hänen tulla oppilaakseen ja asettua jalkojen jureen. Miehille sellainen oli sallittua, mutta naisille sitä pidettiin sopimattomana. Tämä rabbi oli kuitenkin erillainen. Niin maria sulki pullon tiukasti syliinsä ettei vain pudottaisi sitä. Hän tuli varovasti ulos varaston ovesta, tähyili näkikö häntä kukaan, mutta kaikki vain seurasivat kun Jeesus söi.
Kun Maria sai oven suljettua, mies jonka tämä tiesi essealaiseksi katsoi naista vihaisesti, aivan kuin Maria olisi tehnyt luvatonta. Tai niinhän hän tuosta essealaisesta miehestä oli tehnyt, sillä tämä oli pannut merkille että Maria kantoi käsissään jotain esinettä vastoin sapattisääntöjä. Itse tuo Essealainen ei ollut taloon vaan katsoi Mariaa tuimasti musta ja takkuisen partansa yli talon avoimiksi aukuistujen porttien läpi kadun puolelta. Ehkä tuo mies pelkäsi saastuvansa astuttuaan Marian spitaalin kuoleen isän taloon. Nämä kun olivat tarkkoja puhtaus säänöksissään. Mariasta muutenkin tuntui että nykyisin Betaniassa oli enemmän essealaisia kuin ennen, oli huhutte että he olivat joutuneet jostain syystä jättämään yhteisönsä erämaassa.
Maria käänsi katseensa pois tuosta vihaisesti tarkkailevasta miehestä. Häntä vielä puistatti kylmät väreet selkäpiisdä kun hän palasi takaisin sisälle aterijoitsijoiden luo, nämä olivat jo siunanneen ja murtaneen leivän. Maria rikkoi varovasti pullon sinetin ja asettui polvilleen makuulle syömään käyneen Jeesuksen viereen. Hän kaatoi tuota vahvahsti tuoksuvaa ja erityäin arvokasta tuoksuöljyä Jeesuksen päälle. Koko huone täyttyi huumaavasta tuoksusta ja Maria kuiskasi Jeesuksen korvaan:
"Rabbi, nyt sinut on voideltu, messias."
Seei Jäänyt keneltäkän pöytäseuralaisilta huomaamatta, he keskeyttivät keskustelunsa ja Juudas Keritiläinen jo ennähti sanomaan Jeesukselle:
"Mitä haaskausta! Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille."
Näytti kuin tämä olisi puhunut itsestään, mutta huoli painoi sisällä. Juudas haluusi kiivaasti noudattaa Jeesuksen opetuksia, sillä hän Jeesuksen olevan se messias joka ennallistaa Israelin miekalla ja palauttaa sen itsenäisyyden. Juudas kuitenkin pettyi nähdessään, Kuinka Maria oli tuhlannut pullollisen kallista öljyä Jeesuksen mustan puhuviin hiuksiin. Saman tien niille kiharoille olisi voitu kaataa vaikka toinenkin pullollinen jos kerran yhdenkin. Jeesus näki Juudaksen suuttuneen ilmeen ja alkoi torumaan kiivastunutta miestä:
"Antakaa hänen olla. Miksi te pahoitatte naisen mielen? Hän teki minull hyvän teon. Köyhät teillä on aina luonanne ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole. Hän teki minkä voi ja hänet tullaan muistamaan."
Sen sanottuaan, Jeesus otti taas palan leipä ja astoi sen muhennoksen laittae sitten suuhunsa. Hän sulki silmänsä ja muisteli lapsuutensa Galilean nurmia ja Joosefia, omaa isäänsä joka nukkui pois. Yhdessä he olivat leikkineet ja opetelleet puutöitä. Joosef oli kotoisin pienestä Beetlehemin kaupungista, josta tämä oli monet kerrat kertonut pojalleen. Nasaretiin he olivat muuttaneet työn perässä kun Herodes Antipas oli aloittanut rakentamaan Sepforiksen kaupunki sen lähelle. Nasaret oli silloin ja yhä pieni vaatimaton kylä, moni heistä kävi töissä Sepforiksessa ja lähialueiden pelloilla. Barmitzvan jälkeen Joosef oli kouluttanut Jeesuksesta puumestä, mutta sai sen verran rahaa että kustansi pojallaan paikan rabbiini koulussa. Sitten Joosef oli yllättäen kuolut. Koko perje oli surrut ja heitellyt tuhkaa yllensä. Jeesus katsoi veljiään, jotka olivat nyt siinä syömässä hänen kanssaan. Jaakob, Joosef, Juudas ja Simon. Jeesus oli huolissaan veljistään ja he hänestä.
Liekki lepatti öljylampun langanpäässä ja Magdalan Maria oli alkanut soittamaan pientä harppuaan jota piti aina mukanaan. Se loi tunnelmaa huoneeseen ja hypähteli korkeimman veisun laulujen tahdissa kertoen kahden nuorukaisen rakkaudesta. Lopun aterian he kaikki istuivat hiljaa pitääkseen yllää rauhaa. Viimein tuli myös naisten vuoro syödä kun miehet nousivat aterilalta, ittivät Lazarusta ja ovenkautta kulkivat portaille jotka johtivat saviselle katolle. Siellä oli vielä yä pystyssä viime lehtimajajuhlan aikaan pystytetty katos jonka lehdet olivat kuiviksi jo aikoja sitten. He asettelivat pölyiselle katolle viittojaan ja kävivät maaten katsomaan tähtiä. Yöstä oli tulossa erityisen lämin vuodenaikaan nähden. Aterian sai heidän silmäluomensa sulkeutumaan. Unessa Jeesus näki kuinka hän muovasi piniä savilintuja ja kuinka ne lähtivät yllättäen oikeasti lentämään kuin oikeat linnut. Sitten ne pelästyivät varjoa, varjoa joka kasvoi. Se kummitteli joka yö Jeesuksen unissa ja jeesus kutsui sitä profeetan varjoksi, taakaksi jonka profeetta joutui kantamaan.
Kesken kaiken kuului kukon kiekaisi, oli sapatin aamu, aurinko nousi ylös taivaanranan punaisen hämärän takaa. Joka päivä se nousi ja laski ajoillaan. Hämärät muistot yön unista toivat Jeesukselle mieleen saarnaajan kirjan. Hän kaivoi pienen käärön tavaroistaan ja rullasi sen salaa auki. Ne olivat hänen salainen omaisuutensa, vanhoja pieniä kääröjä, jotka hän aikoinaan ostanut käytettyinä essealaisilta. Jeesus tiesi että sillä ryhmällä oli jossain suuri kirjasto, mutta mielellään hän ei puhunut tästä ryhmästä, vain pariin kertaan oli opetuksissaan viitannut heihin. Ennemmin hän ylen katsoi näitä kireäpipoisia elitistejä jotka elivät muka askeettiseti erämaassa.
Niin jeesus siirsi sormensa kohtaan jossa luki aivan keskeltä saarnaajan kirjaa sormellaan:
"10 Kaikille, mikä on olemassa on annettu nimi jo kauan sitten, ja edeltä käsisisin on sädetty, mitä ihmisestä tulee. Ei hän voi käräjöidä vahvempaansa vastaan. 11 Mitä enemmänn on sanoja, sitä enemmän turhuutta. Mitä hyötyä siitä on ihmiselle? 12 Kuka tietää, mikä on ihmiselle hyväksi hänen vähinä ja turhina elinpäivinään, jotka hän viettää varjon tavoin? Entä kuka pystyy kertomaan ihmiselle, mitä seuraa hänen jälkeensä aurringon alla?"
Sitten huokaisten hän taittoi käärön kokoon ja sujautti paikalleen muiden pikkukääröjen joukkoon. Saarnaaja, Psalmit, Jesaja, Sakarjaja Malakia, hän luetteli mielessään. Kaikki pienet kirjakääröt olivat tallella. Sitten hän katsoi olivatko muut jo hereillä. Tänään he menisivät Betanian synagogaan. Hän katsoi ympärilleen. Simon Efas ja tämän veli Andreas nukkui toisiaan vasten, Taddeus oli jo lähtenyt pois katolta monen muun opetuslapsen kanssa. Sää oli kolea, Betannian ympärillä oli noussut maasta usva. Usva kuin nimi, nimi on ihmisen persoona. Henkäys, joka katoaa usvaan.
Tultuaan alas katolta Jeesus meni siälle taloon Jossa he illalla olivat syöneet sapattiateriaa. Jeesuksen mustatat hiukset kiiltivät yhä niille valutetusta nardusöljystä. Juutalaisten laissa oli säädetty että seitsemäntenä päivänä tuli pitää Juhlakokous. Farisealaiset tulkitsivat sen kirjaimellisesti, siksi kaikkien miesten tuli osallistua sapatti kokoukseen. Naisille se oli vapaa ehtoista ja jos he osallistuivat, naisten tuli istua hiljaa paikoillaan verhon takan kuuntelemassa rabbien opetusta ja väittelyä.
He menivät kaikki sisään synagogaan ja osallistuivat kokoukseen. Kaikilla oli pässään rukousliinat ja otsallaan raamatunlause kotelot. Jeesusta närästi aina se kuinka jotkin farseuksista eivät eläneet niinkuin opettijat ja hakivat vielä huomiota käyttämällä aina vain suurempi koteloita ja viitan tupsuja. Farisealaisia taas ärsytti se että ihmiset halusivat nähdä Jeesuksen, Galilean profeetan, ja Lazaruksen joka oli noussut kuolleista. Tosin vain Lazarus itse tiesi ettei hän ollut kuollut, mutta ei pitänyt siitä meteliä. Synagoga jossa he olivat oli vaatimaton, tavalline luonnokivistä muurattu kokoustila. Koristeluunkaan eiltu viitsitty vaivautua, rakennukset menoratkin olivat puisia ja yksinkertaisia. Sisällä oli kiviset portaat joille osa väestä istuutui, kun pyhä juhlakokous alkoi.
Synagoga alkoi esirukouksella, sitten tuli pieni kadish ylistys ja sen jälkeen laulettiin psalmeja joista monia he osasivat ulkoa. Koko pyhiinvaelluksen ajan he olivat seurueena ylistäneet Jumalaansa matka pslameilla. Psalmien resinoinnin jälkeen tuli tunnustus osio. Jokainen tiesi lausua sheman ulkoa: 'Shema Jisrael - Kuule Israel, Herra, meidän on meidän Jumalamme, Herra yksin...' aramealainen yhteispuhe loi harmoniaa ja huumaavan tunnelman tuohon synkkään rakennukseen. Se resonoi kattotuoleilla istuen.
Seuraavaksi alkoi rukous osio, kahdeksasta toista rukouksesta oli valitti päivän lukukappaleeseen sopivat säkeistöt. Pakollisten rukousten jälken tuli vapaaetoisten rukousten vuoro. Nuori ja omahyväinen farisealainen, jonka oli pistänyt silmään jo tullessa synagogaan, alkoi käyttäytyä häiritsevästi ja iäkkäämpi mies vei hänet ulos huoneesta nuhdeltavaksi. Eräs Jeesuksen viereesä istuvista tisi sanoa hänelle, pyhiin vaellusmatkalla pääsiäisjuhlille hänkin:
"Rabbi, he ovat Tarsoksesta, Aasian maakunnista, matkalla Jeruslameiin. Tuo nuorempi on rabbi Gamalielin oppilaita ja tuo vanhempi mies on nuorukaisen isä, rooman kansalaisia molemaat."
Välikohtauksen jälkeen kaikki jatkui normaalisti. Kun synagogassa oli jälleen rauhallista, aamun palvelus sai jatkua. Silloin avustaja ojensi sen synagogan lukijalle lain kirjan ja tämä asettui pulpetinääreen lukemaan päivän lukukappaletta, yhtä niistä viidestäkymmenestäneljästä viikottaisesta tooran lukukappaleesta:
"Shemot pekudei, niin kuin on kirjoitettu:
21 Tämä on laskelma telttamajaan, liitonarkun asumukseen, käytetyistä tarvikkeista. Mooseksen käskystä leeviläiset laativat laskelman, jonka tekemistä johti pappi Aaronin poika Itamar. 22 Urin poika Besalel, Hurin pojanpoika Juudan heimosta, oli tehnyt kaiken niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli antanut Moosekselle, 23 ja hänellä oli apunaan Danin heimoon kuuluva Oholiab, Ahisamakin poika, joka oli koru- ja puuseppä ja osasi myös tehdä korukudonnaisia sinipunaisista, purppuraisista ja karmiininpunaisista villalangoista sekä hienosta pellavasta. 24 Kulta, jota käytettiin pyhäkön ja sen varusteiden valmistamiseen..."
Teksti oli pitkä ja puuduttava, se luetteli milloin pappien pukujen valmistuksesta, milloin pyhäkköteltan esineistä. Hitaasti puista osointinta siirtäen lukija kävi tekstiä eteenpäin ja siirtyi sitten ensimmäiseen kuninkaidenkirjaan. Mutta viimein kun kirjakäärö oli jälleen kääritty kokoon, ja viety takaisin arkkuun, alkoi nyt lukija selittämään mitä hänen lukemansa kappale tarkoitti, sillä se oli kirjoitettu hebreaksi ja ihmiset puhivat arameaa. Se muodosti pyhän kokouksen selityksn, opetuksen ja saarnan. Jeesus katsoi omia oppilaitaa, muutama heistä nukkui eikä se näyttänyt häiritsevän ketään vaikka synagoga oli aivan täynnä. Varovasti hän kuitenkin kopautti santaalillaan Filipposta, joka ensin säpsähti mutta herätti sitten Natanaelin ja Matteuksen. Synagogassa oli lämmintä ihmispaljouden takia ja kylmäksi kääntynyt oli pitänyt osan Jeesuksen oppilaista hereillä. Jeesus katsoi heitä vihaisen lempeästi omalta istuinpaiklataan. Sitten he kaikki nousivat ylös ja lausuivat suuren kadish ylistyksen päättääksen kokouksen:
"Kiitetty olkoon Ikuinen kaikkina aikoina. Amen, Amen! Kiitetty olkoon Ikuinen Siionissa, hänen valtaistuimensa on Jerusalemissa! Halleluja! Kiitetty olkoon Ikuinen, Herra, Israelin Jumala, joka tekee kaikki ihmeet! Ja kiitetty olkoon hänen ihmeellinen nimensä ikuisesti, ja tulkoon hänen kirkkautensa täydelliseksi kaikkialla maailmassa!"
Voipuneina he kaikki palasivat kohti Spitaalisen Simonin taloa kun synagoga oli viimein päättynyt. Illalla oli enään luvassa sapatin päättymisen seremonia. Jeesuksen ajatukset olivat kuitenkin muialla, hän tiesi ettei hän vihannut farisealaisia, heidän joukossaan oli sekä paljon ystäviä että vihamiehiä. Ketään hän ei kuitenkaan pitänyt vastustajanaan, muutakuin itseä pahaa. Kaikkea hän pyöritteli mielessään, mutta Jumalalleen hän omistautui kokonaan. Hän ei myöskään saanut sitä nuorukaista pois mielestään, se toi mieleen kaikki ne Israelin kadonneet lampaat diasporassa. Mutta kuka sytyiitäi seromonian kynttilän?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.