Betfageksi kutsuttiin koko Jerusalemin kaupunkia ympäröivää sapatti rajaa, se kierti kaupungin keskipistettä noin kilometrin säteellä ja jokaisen päätien varrella oli matkaajia varten pieni majatalo kreikkalais-juutalaiseen tapaan. Aleksanteri suuren perintönä syntynyt helleni valta oli jättänyt Juudean jälkensä. Lukisat teatterit ja kilpa-ajot monet juutalaiset hyväksyivät, mutta suurta häpeää toi saddukeusten ylläpitämät gymnasionit, joissa saddukelakset nuoret häpäisivät itsensä alasti urheillen ja innokkaasti kiekkoa heittäen. Saddukeusten into heittää kreikkalaista savikiekkoa häiritsi heidän työtään temppelissä, sillä moni heistä oli pappia. Pesah-juhlan lähestyessä Jerusalemin väkiluku paisui lähes miljoonaan ja kilpaili itsensä Rooman kanssa, suuret massat pyhiin vaeltajien telttoja, juutalaisia eripuolilta Juudeaa ja Rooman valtakuntaa.

Myös roomalaiset olivat tuoneet jälkensä Jerusalemiin, tuhansien roomalaisten käsissä kuolleiden haudat keräsivät surevia omaisia joka pääsiäinen ja naiset valittivat kovaan ääneen hautojen äärellä. Savenvalan pelloksi kutsuttu Akeldama oli täynnä muukalaisten, köyhien ja ristiinnaulittujen hautoja. Eikä Juudean nykyinenkään prefekti ollut sen parempi edeltäjiään, tuo tuskin juuri välitti juutalaisten tavoista ja laista ja jos välitti niin täsin pilkaan kiusatakseen. Heti virkakautensa alussa oli Pilatus salaa tuonut Rooman tunnukset ja keisarin nimellä koristellut kilvet juutalaisten pyhään kaupunkiin ja asettanut ne Herodes suuren palatsiin Siionin vuorelle temppeliä vastapäätä. Niin koko suurineuvosto, juutalaisten sanhedrin, oli mennyt silloin nälklakkoon ja oli valmis kuolemaan ellei Pilatus veisi kilpiä pois Jerusalemista. Pilatuksen oli pakko suostua painostukseen karvain hampain. Nyt Pilatus oli kokeneempi, mutta oli tullut paljastaneeksi heikon puolensa.

Nyt oli juutalaisen viikon ensimmäinen päivä. Jeesus lähestyi seuraajineen tuota raja aluetta Betanniasta, tullen kohti öljymäen pohjoisinta huippua. Vähän matkaa ennen koilista maataloa, Jeesus kutsui kaksi oppilaistaan luokseen, toinen heistä oli Simon jota kutsuttiin Kefaksi:

"Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että rabbi tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin."

Sitten hän lähetti nämä kaksi kulkemaan edeltä. He lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen.

He ottivat sen ja kun he avasivat kiinni sidottua riimua, paikalla olevat ihmiset kysyivät:

"Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?"

He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt:

"Rabbi tarvitsee sitä, mutta lähettää sen pian takaisin."

Se riitti. Jokaisella rabbilla oli auktoriteetin suoma etuasema, jos he tai heidän nimiin pyydettiin jotain lainaksi niin heille myös annettiin. Se oli sen kulttuurin tapa. Niin oppilaiden annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja laskikivat omat viittansa sen selkään. Oppilaiden auttamana Jeesus nousi ratsaille ja lähti liikkeele, hänen oppilaansa levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas tienvarresta katkomiaan lehviä. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, ylistivät riemulla:

"Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. Julista, sinä Israelin kansa: iäti kestää hänen armonsa. Julista, sinä Aaronin suku: iäti kestää hänen armonsa. Julistakaa, te Herran palvelijat: iäti kestää hänen armonsa.

Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän kuuli ja avasi tien. Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä voisivat ihmiset silloin? Kun Herra on minun kanssani, hän tuo minulle avun, ja pelotta katson vihollisiani. On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun. On parempi turvata Herraan kuin luottaa mahtavien apuun. 

Viholliset saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät! He piirittivät ja saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät! He piirittivät minua kuin mehiläisparvi, mutta hetkessä he hävisivät kuin palavat ohdakkeet.

Herran nimessä minä nujerran heidät! He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut. Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen! Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista. Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.

Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä. Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut. Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!

Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan. Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin. Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän. Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!"

Betaniasta oli lähtenyt matkaan monia farisealaisia, jotkut olivat tulleet diasporasta kun taas tutummat olivat kulkeneet Jeesuksen oppilaiden mukana Galileasta saakka. Oppilaiden jatkaessa ylistystä Kapernaumin Synagogan esimies Jairos alkoi väittelemään kiivaasti jostain Juudas Tuomaan, sen Didymoksen, kanssa. Siiten hän tuli Jeesuksen luo ja tuhahti:

"Etkö tiedä, mitä Jesaja sanoi: 'Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.'"

Puuskuttaen Jairos hengähti. Hän pelkäsi, miten roomalaiset reagoisivat. Sitten pyrkien pysymään Jeesuksen vierellä jatkoi:

"Rabbi, kiellä oppilaitasi! Käske heidän olla hiljaa!"

Jeesus katsoi rtasailta vierellään kulkevaa Jairosta ja hänen seuralaisiaan. Hän vastasi farisealaislle:

"Minä sanon teille: Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."

Sitten Jeesus oli vain hiljaa ja katsoi ilmeettä eteenpäin. Aasi kulki eteenpäin. Yksi farisueksista huokaisi Jairokselle ja muille tovereilleen:

"Näettekö, mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään."

Nuori aasi ei mieluusti suostunut kulkemasn eteenpäin, se ikävöi emoaan, mutta sen turvan edessä heiluvat lehvät toimivat porkkanan tavoin. Yhden pienen tytön lehvästä se ehti tarttumaan, mutta tyttö kiskaisi oksansa takaisin ja pakeni äitinsä tunikan taakse. He olivat ylittäneet Betfagen ja tulleet pyhiinvaeltajien telttojen keskelle. Jeesuksen oppilaiden riemusaatto oli herättänyt heidän huomionsa ja monet olivat yhtyneet tuojon uhmakkaaseen ylistys lauluun vaikka seinällä kuin seinällä oli korvat. Palmun ja oliivipuun oksia heilutellen he ylistivät ja kyselivät:

"Kuka tuo on?"

He olivat hämillään, koko Betfage ja teltta alue kuohui. Osa Jeesuksen oppilaista vastasivat silloin näille:

"Hän on Jeesus, profeetta Galilean Nasaretista.

Silloin erä siitä väkijoukosta, joka oli tullut seuraamaan levotonta häppininkiä, ennätti jo sanomaan:

"Voiko Galileasta tulla mitää hyvää?"

Mutta jeesuksen oppilaat olivat jo jatkaneet matkaa. Kun Jeesus tuli nyt öljymäen yli sen pohjoispuolelta, tuli Jerusalem näkyviin. Kasvojen muuttuen harmaiksi alkoivat Jeesuksen silmät vesittyä sen nähdessään. Niin hän puhkesi itkuun:

"Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.  Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, kun et ymmärtänyt otollista aikaasi."

Eikä se ollut ensimmäinen varoitus. Niin sanoi moni profeetta jo sitä ennen ja sen jälkeenkin. Jerusalemin olisi pian käsilä.

Kansaa vaelsi suurina karavaaneina sisälle Jerusalemin ikiaikaisista porteista, nuo vanhat portit olivat nähneet niin Antiokos Epifaneen ja Makkabealaisten kapinan kuin myös roomalaisen  marssivan niistä sisään. Portteja vartioivat leeviläiset papit, jotka olivat asetettu vartioston virkaan. Joka sapatti he puhalsivat torveen ja kaupungin portit suljettiin ekä ketään päästetty sisään, mutta kun sapatti loppui puhalsivat he torviin uudelleen ja portit avattiin jälleen. Nyt nuo rakaiden tammiporttien vartijat seurasivat kaupunkiin saapuvia pyhiinvaeltajia. Ja kun nämä tulivat sisään tervehdittiin heitä:

"Hoosianna! Anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!"

Se oli tuon saman tutun psalmin sanoja. Niin pyhiin vaeltajat vastasivat:

"Aamen, Herra."

Ja heille veisattiin riemunhuudoin takaisin:

"Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.”

Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän aasin selästä ja meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea, se oli Herodes suuren ehostama näyttävä rakennelma. Tultuaan portaat ylös temppeli avautui suoraan silmien edessä. Salomonin pylväiköstä tultiin pakanoiden esipihalle. Vasemmalle jäi suuri kuninkaalinen stoa jossa rabbit kokontuivat opettamaan ja oikealla oli Antonian linnoitus. Kaikkialla oli valkoista kiveä, temppeli puhui valkoisena. Vain rakennustelineet muistutyivat yhän keskenolevasta työstä, jota jatkettiin Herodeksen poikien johdolla. Pakanoiden esipihan jälkeen oli naisten esipiha, ja sen takana miesten miehille varattu alue, jonne edes naiset eivät saaett mennä. Jeesus kiersi oppilaineen temppelissä, he katselivat uhrieläimiä joita siellä myytiin, kyyhkysiä häkeissään ja karitsoja aitauksissaan. Niin myös muutkin pyhiin vaeltajat katselivat, sillä seuraavana päivänä tuli valita uhrikaritsa erikseen laumastaan Pesah-juhlaa varten. Mutta Jeesuksen ilme oli murheellinen, koko pakanoiden esipiha oli täynnä myyjiä ja rahanvaihtajia, kaikenlaisia tyrkyttäjiä ja kauppiaita jotka huusivat kilpaa tarjouksia. Kun Jerusalem paisui pääsiäisenä suurkaupungiksi, myös markkinat paisuivat. Kaikki nuo kauppiaat ja rahan vaihtajat maksoivat myyntipaikoista vuokraa ylimmälle papistolle ja kartuttivat heidän pussiiaan, samoin rahanvaihtajat kiskoivat korkoa tehdäkseen korkeita voittoja pyhiinvaeltajien hyväksi. Temppeli uhria ei sanut ostaa roomalaisella rahalla, ne oli vaihdettava temppelin omiin rahoihin ja vain ne kelpasivat uhrieläinten ostoon ja temppeliveron maksamiseen. Jeesus katsoi surullisena sitä kaikkea väkeä, hän katsoi rahan vaihtaien pöytiä ja kyyhkysten myyjien lakkoja. Silloin Filippos Betsaidalainen tuli Andreaksen kanssa hänen luokseen naisten esipihalle ja sonoi Jeesukselle:

"Niiden joukossa jotka ovat tulleet juhlille on kreikkalaisia käännynnäisiä, he sanovat haluavansa tavata sinut."

Jeesus katsoi Filipposta ja Andreasta, he olivat hänen hyviä oppilaitaan. Niin Jeesus vastasi:

"Amen, amen. Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän laittakoon elämänsä alttiiksi ja seuratkoon minua. Sillä se, joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, sen vielä pelastaa."

Kun Jeesus oli sen sanout, olisi ollut aivan holjaista ilman myyjien ja ostajien kovaa hälinää. Silloin yllättäen taivaan halki kuului kovaa jyrinään, ihmiset valtasi pelko eivätkä he tieneet mistä se oli tullut. Silloin Jeesu sanoi heille:

"Ei tämä ääni ei puhunut vuokseni, vaan teidän vuoksenne.  Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun tämä ihmislapsi korotetaan, kaikki tulevat tulevat hänen luokseen."

Siiä nousi kova väittely, ihmiset jotka kuulivat kävivät äänekkääsiti väittelyä siitä kenestä Jeesus puhui. Kuka on tämä ihmislapsi? Miksi hänet korotetaan? Jeesus moitti heidän epäuskoaan, hän siteerasi Jesajaa ja huusi sen jälkeen:

"Joka uskoo minuun, ei usko minuun vaan lähettäjääni. Jos joku ei noudata minn sanojani, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan tuomaan pelastukse. En minä ole puhunut omissa nimissäi. Minä puhun Korkeimman nimissä, joka minut on profeetaksi valinnut. Ja minä tiedän että hänen käskynsä antaa elämän. Kun puhun, puhun Korkeimman nimissä."

Mitään ei tapahtunut. Jyrisevän äänen jälkeen ei mäkynyt minkään laisia merkkejä, mutta kansan hallitus miehet kiinnostuivat tosta miehestä joka yllytti ihmisiä temppelissä. He alkoivat seurata Jeesusta mitä tämä tekisi, ja heidän harmikseen Jeesus jatkoi vain  kiertämistä temppelissä kun mitään ei tapahtunutkaan. Oli jo myöhä, niimpä Jeesus lähti seuraajiensa kanssa takaisin yöksi Betaniaan. Jälleen illalla alkoi sapatti.