Tarina on tuttu: Ihmiset haluavat Jeesuksesta väkisin messiasta, johon Jeesus reagoi vetäytymällä rukoilemaan yksinään. Hän lähettää illansuussa opppilaansa Galilean järvelle ja jää itse yksin maihin. Järvellä nousee kuitenkin kova tuuli ja oppilasryhmän on vaikea soutaa aallokossa. Niimpä aamuyöstä Jeesus hilpaisee auttamaan oppilaitaan ja astuttuaan veneeseen tuuli laantuu ja he kaikki ovat yllättäen rannassa (Markus 6:45-56 ja Johannes 6:16:21). Mutta tapahtuiko yliluonnollista?

Markuksessa kerrotaan: "Oi dé idóntes aftó(n) epi tis thalássis peripatoúnta"

Se voidaan kääntää koineen kreikasta useammalla eri tavalla riippuen siitä onko se genetiivi, datiivi vai akkusatiivi:

1. Ja he näkivät hänet järvelle kävelevän

2. Ja he näkivät hänet järvellä kävelevän

3. Ja he näkivät hänet yli järven kävelevän

4. Ja he näkivät hänet ympäri järven kävelevän

5. Ja he näkivät hänet järvessä kävelevän

6. Ja he näkivät hänet järvestä kävelevän

7. Ja he näkivät hänet järven rannalla kävelevän

Jne...

Kääntäjä joutuu sitten lopulta tulkitsemaan ja valitsemaan näistä vaihtoehdoista parhaiten sopivimman tulkinnan. Perinteinen tulkinta pohjaa traditioon joka kääntää Uudentestamentin kohdan: "Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin...", joka pohjaa opin mukaiseen perinteeseen ja ajatteluun että ihmeellisesti Jeesus talssi kuivin jaloin Gennesaretin järvellä. Yliluonnollinen kiehtoo ihmistä aina enemmän, enemmän kuin se että Jeesus olisi vain kävellyt rannalla ja sitten taikauskoiset kalastajat olisivat luulleet tätä vihaiseksi veden hengeksi.

Ihmiset oppivat ymmärtämään asian niin kuin se heille opetetaan, mutta jos jonu alkaakin käyttää omia aivojaan ja päättää tarkistaa asian onko se todella niin kuin on opetettu, niin muut alkavat herjaamaan ja haukkumaan. Eniten negatiivista palautetta olen saanut muilta ateisteilta jotka motkottavat minulle siitä että vääristän raamatun sanaa ja siitä etten anna uskonasioiden olla uskon asioita. En annakkaan, vaan uppoudun asiaan syvemmin niin kielen kuin kulttuurisen kontekstin pohjalta. Tarkastellanpa ensin sanaa "epi" laajemmin.

ἐπί (epi)

Parse/jäsennys:

PREPOSITION kiel. nominin edellä oleva taipumaton (t. vajaasti taipuva) sana, joka ilmaisee paikallista, ajallista tms. suhdetta (esim. yli [aidan]).

Meaning/merkitys:

Genetiivi: (ilmaisee: contact) on, upon, at, near, before (in presence of someone), over (as power over someone), on the basis of, concerning, at the time of (some king) Of Place: upon where? (e.g., ἐϕ᾿ ἅρματος ὀχεῖσθαι - to jump upon a chariot; ἐπὶ τοῦ ὄρους - upon the mountains) Of Place: whither?, in the direction of (e.g., ἐπ᾿ οἴκου ἔρχομαι - I go toward the house) Of Time: during (e.g., ἐπὶ Κροίσου βασιλεύοντος - during the reign of Croesus) Distributively: in a row/column, deep (e.g., ἐπὶ τεττάρων πορεύεσθαι - four men deep)

Datiivi: (ilmaisee: position) on, in, above, upon, against (in a hostile sense), over (as authority over someone), to, in addition to, at time of Of Place: where? by, alongside (e.g., ἐπὶ ναυσίν - beside the ship; ἐπὶ τῇ θαλάσσῃ - by the sea) Of Time: immediately after, right after (e.g., ἐπὶ τῷ τρίτῳ σημείῳ - after the third sign; ἐπὶ τούτοις - right after these things) Of Time: in, during (e.g., ἐπὶ τοῖς νῦν χρόνοις - in these present times)

Akkusatiivi: (ilmaisee: motion or direction) across, over, on, upon, up to, to, toward, against Of Place: upon (e.g., ἐϕ᾿ ἵππον ἀναβαίνειν - to go upon a horse) Of Place: against (e.g., ὥρμησαν ἐπ᾿ αὐτὸν - they ran against him) Of Time: for the space of (e.g., ἐπὶ τρεῖς ἡμέρας - for the space of three days)

Emme siis voi ohittaa sanan tarkempaa tutkimista vain rukoilemalla apua Jumalalta kuten kirkon valkkaamat kääntäjät vaan siihen pyrittävä syventymään ja käyttämään järkeä. Järkeä siis käytämmekin.

Sinä sanot nyt ehkä "Höpö höpö, Pietari yritti samaa temppua kuin Jeesus ja upposi. Kaiketi Pietarikin olisi osannut järveä rantoja pitkin kiertää. Ketjun avaaja kuvittelee ilmeisesti, että Ateenassa luetaan Raamattua, jossa opetuslapset kalastavat järvellä ja Jeesus kulkee pitkin rantapusikkoja. Pietari olisi varmasti kalastajana tiennyt myös saaliiden liikkeet paremmin kuin Jesse, mutta Jeesus käski mihin verkot pannaan ja verkot hyvä kun jaksettiin kantaa rantaan. Kyllä se aika ihmeteko on, eivät hirmusaaliit ihan jokapäiväisiä ole. Mutta ihme järvenpäällä kävelystä kuuluu alun perin ylösnousemuksen jälkeisiin päiviin, ja opetuslapset olivat ihmeissään, kun näkivät raadon vaeltavan rantoja pitkin."

Mutta tuo jälkeiseen aikaan sijoittuminen on vain yksi teoria, siinä missä tämä pohdintakin, eikä edes kovinkaan menestynyt. Joku yksittäinen tutkija, jonka nimeä en nyt muista, aikoinaan ehdotti Markuksen kirjoittajan tahalleen siirtäneen "ylösnousemuksen" jälkeen tapahtuneen "ihmeen" Jeesuksen toiminnan ajalle. Tätä tämä tukija perusteli sillä että kyse on yliluonnollisesta tapahtumasta kun Jeesus käveli veden päällä. Sensijaan Matteuksessa mainittu Pietarin vedenpäällä kävely lienee myöhempää targum/midrash-perinnettä eli myöhemmin lisätty kertomusta laajentuva tarina. Erikoista kuitenkin on että kun Matteuksessa kielimuoto vaihtuu kesken, esim Jeesuksen kodalla puhutaan järvestä/merestä (thalássis), kun taas Pietarin kohdalla vedestä (hydata). Ainakin tämä herättää miettimään ovatko Matteus14:28-31 jakeet ehkä myöhempi Pietarin koulukunnan lisäys, joita Matteuksessa on muutama.

Muuten tavallisin kalastusväline Gennesaretin järvellä oli heittoverkko, jollaista Simon "Kefa" BarJona sekä monet muut kalstajat tuolloin käyttivät. Kalastus tapahtui yleensä yö aikaan ja verkkoja mentiin heittämään syvään veteen kuten jokainen kokenut ja isältään oppinut kalastaja teki. Mutta mitäpä neuvoi sitten tämä Jeesus? Neuvoi kalastamaan aamuhämärällä matalikossa! Nykyään tiedetään hyvin että kala nousee hämärällä matalikkoon syömään jolloin parhaimmat saaliit saa aamulla ja illalla eikä suinkaan keskellä yötä jolloin on pimeää.

Yö saa myös mielikuvituksen laukkaamaan. Tuolloin kalastaja olivat usein taikauskoisia, ja kalastajan työ Gennesaretin järvellä vaaralle altistavaa. Äkilliset koat tuulet saattoivat kaataa veneen ja sen miehistö hukkua. Jotkin juutalaisista uskoivat hukkuneiden ihmisten sielujen jäävän vaeltamaan maanpäälle epämääräisinä tumminavarjoina (juutalainen käsitys haamuista). Yön pimeydestä lähestyvä Jeesus, saattoi näyttää juuri tälläiselstä, eikä rbbin oppilaille ollut helppoa sekään että he olivat koko yön läpi pinnistelleet noin kymmene  tuntia vastatuuleen nukkumatta. Mustassa aamuyössä laivaa lähestyvä tumma hahmo oli mitä luultavimmin pelottava, lähestyipä se heitä rantaa tai vettä pitkin.

Mutta oikeastaan, koska kyse on ennemmin tulkinnallinen kuin raamatullinen kysymys, jätän se avoimeksi ja jokaisen oman järjellisen harkintakyvyn päätettäväksi. Evankeliumit ovat täynnä merkityksettömiä kohtia, usei kerrotaan kuinka Jeesus lähtee paikasta A ja siirtyy rukoiltuaan paikkaan B joko veneellä tai kävellen. Miettikää siis rauhassa itse, kävelikö Jeesus rannalla vai ei...